Malli: Palmikkomekko, Novita kevät 2011
Lanka: Novita Luxus Wind (silkki + villa), menekki vajaa 12 kerää = <600g
Puikot: 4,5 mm ja 3,5 mm KnitProt
27. maaliskuuta 2011
Villamekko
Se on valmis! Mun ihkupihku mekkoprojektini. Oli kyllä hameosan neulominen tosi tylsää, ympäri ympäri vaan. Ja silti mä oon saanut sinne yhden virheen.... :o Ja toisen hihan päättely on toista tiukempi... Mutta ei auta enää itkeä virheitä, koska muuten mekosta tuli tosi kiva, sopivan pitkä ihan oikeaksi mekoksi ja ihanan tuntuinen päällä!
Tein mekon siis hieman ohjeesta poiketen, koska pelkäsin ettei lanka riitä, ohje kun vaati 750 g 7Veikkaa ja mulla oli lankaa vain 650 g. Ensin neuloin miehustaosat erikseen, ompelin ne yhteen, sitten tein kummankin hihan olkapäältä alaspäin pyörönä. Hihojen jälkeen poimin miehustan alareunasta silmukat ja lähdin tekemään hameosaa pyörönä. Tässä vaiheessa tylsyys iski, mutta valmista onneksi tuli. Mekon pituutta sai säädeltyä ja lanka ei ainakaan loppunut kesken, sitä itse asiassa jäi vielä yksi kerä! Mitäköhän siitä tekisi...
6. maaliskuuta 2011
Tilauskakkua
Mun neulontablogista on näköjään muotoutunut leivontablogi. Mulla on edelleen se palmikkomekko kesken, mä en vaan ehdi neuloa niin että saisin jotakin valmista. Nytkin on ollut niin hyvää hiihtokeliä että lähes joka ilta on pitänyt lähteä ladulle, eikä sit illalla enää jaksa muuta ku mennä nukkumaan...
Mutta, nyt mä sit olen tehnyt elämäni ensimmäisen tilauskakun, kaverin pojan neljävuotissynttäreille. Toiveena oli rumpukakku musiikista pitävälle pojalle, ja sitähän sitten yritettiin. Täytteeksi tuli sama mansikka- ja vadelmamousse kuin linnakakussa, tosin ilman sitä omenasosekerrosta. Pohjana tavallinen sokerikakkupohja 26 cm:n vuoassa paistettuna. Tässä kakussa kyllä lähes kaikki meni pilalle mikä vaan voi mennä! Ensin kakku lässähti, syytän munia kun tuntui ensin ettei ne meinaa vatkautua millään. Se lässähtäminen onneksi jää piiloon lopullisessa kakussa, mutta mä onnistuin leikkaamaan alakerroksen liian ohkaiseksi niin että keskellä oli oikeasti vaan ehkä milli kakkupohjaa. Täytteet onnistuivat hienosti ja kakusta tuli tosi hyvän näköinen. Tällä kertaa sokerikreemikin onnistui, nyt tein margariinista ja lopuksi vielä lämmitin sitä mikrossa, että siitä tuli lähes juoksevaa ja siten hyvin levittyvää.
Sitten ne ongelmat taas alkoivatkin. Paikallisessa Prismassa oli surkea valikoima marsipaaneja, niinpä otin vain yhden pötkön vaaleaa ja ajattelin käyttäväni kotoa kaapista löytyviä värillisiä. No, nehän olivat ihan kuivaneita, vaikka osassa on viimeinen käyttöpäivä vasta muutaman kuukauden päästä. Lähdin sitten lauantai-iltana vielä käymään lähimmässä S-marketissa hakemaan lisää sitä vaaleaa, voihan sitä nimittäin värjätä, mutta siellähän ei ollut yhtä ainutta marsipaanipötköä valikoimassa. En jaksanut enää lähteä Citymarketiin toiselle puolen kylää, joten otin hyllystä paketin sokerimassaa. Kotona aloin kaulita siitä reunapalaa, ja huomasin että eihän se yksi paketti mihinkään riitä. Kauppa oli jo kiinni, joten se siitä. Onneksi kaapissa oli kermaa rutkasti, joten ainoa vaihtoehto oli tehdä päällystys sillä. "Rumpukalvon" tein siitä vaaleasta marsipaanista ja reunat ja koristelut kermalla. Sitten vielä toi sininen geeli plörtsäsi tuubista läjän geeliä tuohon ensimmäisen e:n viereen, eikä sitä tietenkään saanut kokonaan enää pois... Ei tullut ihan sellainen kuin ajattelin alunperin, mutta oli ilmeisesti kelvannut sankarille. Kuulemma hän oli heti kakun nähtyään meinannut ottaa kapulat käsiinsä ja olisi halunnut ruveta rummuttamaan!
Mutta, nyt mä sit olen tehnyt elämäni ensimmäisen tilauskakun, kaverin pojan neljävuotissynttäreille. Toiveena oli rumpukakku musiikista pitävälle pojalle, ja sitähän sitten yritettiin. Täytteeksi tuli sama mansikka- ja vadelmamousse kuin linnakakussa, tosin ilman sitä omenasosekerrosta. Pohjana tavallinen sokerikakkupohja 26 cm:n vuoassa paistettuna. Tässä kakussa kyllä lähes kaikki meni pilalle mikä vaan voi mennä! Ensin kakku lässähti, syytän munia kun tuntui ensin ettei ne meinaa vatkautua millään. Se lässähtäminen onneksi jää piiloon lopullisessa kakussa, mutta mä onnistuin leikkaamaan alakerroksen liian ohkaiseksi niin että keskellä oli oikeasti vaan ehkä milli kakkupohjaa. Täytteet onnistuivat hienosti ja kakusta tuli tosi hyvän näköinen. Tällä kertaa sokerikreemikin onnistui, nyt tein margariinista ja lopuksi vielä lämmitin sitä mikrossa, että siitä tuli lähes juoksevaa ja siten hyvin levittyvää.
Sitten ne ongelmat taas alkoivatkin. Paikallisessa Prismassa oli surkea valikoima marsipaaneja, niinpä otin vain yhden pötkön vaaleaa ja ajattelin käyttäväni kotoa kaapista löytyviä värillisiä. No, nehän olivat ihan kuivaneita, vaikka osassa on viimeinen käyttöpäivä vasta muutaman kuukauden päästä. Lähdin sitten lauantai-iltana vielä käymään lähimmässä S-marketissa hakemaan lisää sitä vaaleaa, voihan sitä nimittäin värjätä, mutta siellähän ei ollut yhtä ainutta marsipaanipötköä valikoimassa. En jaksanut enää lähteä Citymarketiin toiselle puolen kylää, joten otin hyllystä paketin sokerimassaa. Kotona aloin kaulita siitä reunapalaa, ja huomasin että eihän se yksi paketti mihinkään riitä. Kauppa oli jo kiinni, joten se siitä. Onneksi kaapissa oli kermaa rutkasti, joten ainoa vaihtoehto oli tehdä päällystys sillä. "Rumpukalvon" tein siitä vaaleasta marsipaanista ja reunat ja koristelut kermalla. Sitten vielä toi sininen geeli plörtsäsi tuubista läjän geeliä tuohon ensimmäisen e:n viereen, eikä sitä tietenkään saanut kokonaan enää pois... Ei tullut ihan sellainen kuin ajattelin alunperin, mutta oli ilmeisesti kelvannut sankarille. Kuulemma hän oli heti kakun nähtyään meinannut ottaa kapulat käsiinsä ja olisi halunnut ruveta rummuttamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)